Pysäköintihalleja kehitetään nykyautojen tarpeisiin

Finnparkin asiakastyytyväisyyskyselyissä nousi esiin teema, jonka moni autoilija tunnistaa arjessaan. Osa asiakkaista kokee joidenkin pysäköintihallien pysäköintiruudut, ajoväylät tai rampit nykyisen kokoisille ajoneuvoille ahtaiksi. Palaute on meille tärkeää, sillä pysäköinnin sujuvuus on keskeinen osa asiakaskokemusta.

Taustalla on ilmiö, joka koskee koko pysäköintialaa. Henkilöautojen koko on kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi, mutta monet pysäköintilaitokset on suunniteltu aikana, jolloin liikenteessä oli nykyistä pienempiä autoja. Esimerkiksi Näsinkulman pysäköintilaitos valmistui vuonna 1974 ja P-Asema vuonna 1983. Silloiset suunnitteluratkaisut palvelivat hyvin aikansa tarpeita, mutta nykyautojen kasvanut koko asettaa vanhoille rakenteille uusia vaatimuksia.

Pysäköintihallien tilaratkaisut määräytyvät pitkälti rakennuksen rakenteiden mukaan. Hallien pylväsvälit, ajoväylät, rampit sekä kantavat rakenteet määrittelevät käytettävissä olevan tilan. Tämän vuoksi vanhojen hallien muuttaminen ei ole aina yksinkertaista. Toisin kuin esimerkiksi opasteita tai maalauksia, rakennuksen kantavia rakenteita ei voida käytännössä lähteä muuttamaan. Moni asiakkaiden havaitsema ahtaus liittyykin ratkaisuihin, jotka ovat syntyneet jo rakennusvaiheessa vuosikymmeniä sitten.

Vaikka pysäköintihallien rakenteita ei voi muuttaa, kehitämme hallien käytettävyyttä monin tavoin. Yksi tuoreimmista esimerkeistä löytyy P-Tullintorilta, jossa asiakaspalautteen perusteella osa hallin alakerrasta on maalattu uudelleen leveämmiksi pysäköintipaikoiksi. Käytännössä alueella on luovuttu osasta paikkoja, jotta jäljelle jääville voidaan tarjota aikaisempaa enemmän tilaa. Muutos on saanut alkunsa asiakkaiden esittämistä toiveista ja havainnoista.

Pysäköintiruutujen koon lisäksi huomiota kiinnitetään myös opastukseen ja ajolinjojen hahmottavuuteen ja selkeyteen. Esimerkiksi ruutupaikkojen maalauksia on levennetty, pidennetty ja joissakin kohteissa jatkettu seinäpintoihin, jotta muun muassa peruuttaminen ruutuun sujuvoituisi. Pienilläkin ratkaisuille pyritään parantamaan pysäköintikokemusta.

On myös hyvä muistaa, että pysäköintihallien eri osissa voi olla suuria eroja tilan käytön suhteen. Sisäänajokerrokset täyttyvät ensimmäisinä, kun taas muissa kerroksissa olisi runsaasti väljempää tilaa.

Myös jalankulkuovien ja sisäänkäyntien vierustat täyttyvät nopeasti, vaikka muualle halliin liikkuminen olisi helpompaa. Esimerkiksi Tullintorilla leveämmät paikat löytyvät nyt alimmasta kerroksesta.  

Uudemmissa pysäköintihalleissa autojen koon kasvu on voitu ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi P-Hämpin laajat, avoimet tilat ja vähäiset rakenteelliset esteet mahdollistavat kaikkien 972:n pysäköintiruudun ja sisään- ja ulosajojen väljyyden. Pysäköintiruutujen väljyyttä on suunniteltu myös P-Frenckelliin jo suunnitteluvaiheessa. Uusissa kohteissa vaatimukset ja odotukset ovatkin erilaisia kuin vuosikymmeniä sitten rakennetuissa pysäköintihalleissa.

Pyrimme kehittämään pysäköintikokemusta jatkuvasti. Palaute ja pysäköintikokemuksen jakaminen asettuvat tärkeään rooliin pysäköinti-infrastruktuurin kehittämisessä, hallien toimivuuden arvioinnissa, ja uudistusten ideoinnissa. Vaikka kaikkia vanhojen hallien rakenteellisia ominaisuuksia ei voida muuttaa, voimme kehittää opastusta, pysäköintipaikkojen mitoitusta sekä hallien käyttöä vastaamaan paremmin nykyautoilijoiden tarpeita. Mikäli sujuva liikkuminen ja pysäköinti hallissa huolettaa, neuvoo asiakaspalvelumme parhaista pysäköintivinkeistä Tampereella mielellään.