30 vuotta pysäköintibisneksessä: ”Ennen oli kolikot kauppakassissa, nyt on uudet softat”

Sari Salmisella tuli viime kesänä sekä viisikymppiset että kolmekymppiset täyteen. Edellinen luku kertoo ikävuodet, jälkimmäisen verran on työvuosia takana pysäköintioperaattori Finnparkilla.

Sari on siis mitä sopivin henkilö kertomaan toimialan muutoksista vuosikymmenten varrella.

Salmisen aloittaessa pysäköintialalla 20-vuotiaana firman nimi oli vielä Tampereen Pysäköintitalo Oy. Hän toimi ensin kassaneitinä P-Anttilan (aiemmin myös nimellä Keskusta), P-Aseman ja P-Tullin pysäköintihalleissa. Vielä 1980-luvulla asiakkaat tulivat lipukkeittensa kanssa erikseen maksamaan kassahenkilöstölle eikä automaateille.

Sen jälkeen Salminen siirtyi yhdyshenkilöksi, mikä tarkoitti sitä, että hän tuurasi toisten kassahenkilöiden ruokataukoja. Siihen aikaan ei kopista niin vain lähdetty, koska asiakkaat esimerkiksi P-Anttilassa ajoivat suoraan luukulle maksamaan. Lisäksi hän teki toimistohommia.

”Keräsin pysäköintitietoja eli sitä, kuinka paljon mistäkin paikasta tuli rahaa ja paljonko asiakkaita kävi pysäköimässä. Ruutuvihkoon ne silloin vielä merkittiin, vasta 1990-luvun loppupuolella tulivat tietokoneet”, Salminen muistelee hymyillen.

Salminen pääsi konkreettisemminkin käsiksi pysäköintirahaan, sillä yhdessä vaiheessa hän ehti tyhjentää hallien automaattikassoja ja välillä kuljettaa rahoja pankkiin. Tässäkin ovat metodit muuttuneet matkan varrella.

”Nykyään tämän tekevät vartiointiliikkeen turvamiehet, ja täysi lipas vaihdetaan tyhjään. Minä silloin yksikseen kilisytin kolikot kankaiseen kauppakassiin ja kuljetin siinä joko rahastusryhmälle vietäväksi pankkiin tai vein itse”, Salminen kertoo.

Asiakaspalvelutehtävissä Salminen on pärjännyt ilman suurempia hankaluuksia, hänellä kun on tosi pitkä pinna. Vain yksi kerta monen vuoden takaa on jäänyt ikävänä muistona mieleen.

”Vanhempi mieshenkilö oli ilmeisesti viivytellyt maksamisen jälkeen sen verran, ettei enää päässyt ajamaan ulos. Hän sitten tuli minulle huutamaan ja haistattelemaan sen verran pahasti, että piti oikein mennä takahuoneeseen tihrustamaan.”

Muuten tamperelaiset ja pirkanmaalaiset ovat asiakkaina rauhallista ja rehellistä porukkaa, ”ei ole muuten haukuttu, ei kiroiltu, eikä pärrätty.”

Salminen on vuosikymmenten varrella hoitanut monenlaisia töitä: kiinteistö- ja talousosaston toimistotehtäviä, laskutusta, kirjanpitoa, pysäköintitietojen keräämistä, messukäyntejä. Nykyään hän toimii kiinteistö- ja laskenta-assistenttina.

Tietotekniikassa on ollut opettelemista, kun hänen aikanaan kuvioihin ovat tulleet tietokoneet, kännykät, raportointi- ja seurantajärjestelmät ja monenlaiset ohjelmat. Niissä on riittänyt haasteita, mutta toisaalta hän pitää antoisana, että on saanut opetella jatkuvasti uutta.

”On hienoa, että olen saanut tehdä monia eri asioita, monien eri ihmisten kanssa. On annettu tehdä, on ollut luottoa. Vaikka päivän päätteeksi saattaa takki olla tyhjä, kivaa täällä on ollut.”

Salmisella on kolme lasta, joista nuorin on 8-vuotias. Heidän lisäkseen kiireisenä pitää oma suomenhevonen, joka juoksee ravikisoissa parikymmentä kertaa vuodessa.

Tulevaisuutta hän lähestyy hevosihmisen termein. 

”Toivon, että pysyy nauhat käsissä, jottei putoa kärryiltä.”

KUVA: Susanna Kauranen